Esirippu aukesi ja paljasti vahvasti mielikuviin luottavat lavasteet. Ne toki loivat illuusion vuoristomaisemasta, mutta jokaiselle katsojalle oli selvää, että kivet olivat vain kanaverkkoa ja maalattua kangasta.

Mies2023 uppoutui huvittuneena teatteriesitykseen. Alusta asti oli nähtävissä, että käsiohjelma keskittyi mairittelemaan esitystä ja jätti kertomatta selkeät laadulliset ongelmat. Toisaalta se ei poistanut teatterin elämyksellisyyttä, joten Mies2023 keskittyi nauttimaan roolileikistä.

Esitys oli jo alkanut, kun Mies2023:n vieressä olevalle tyhjälle paikalle saapui nainen. Hämärässä salissa oli vaikeaa nähdä kasvoja tai hahmoa, mutta jokin naisen olemuksessa pysäytti ajan. Mies2023 naurahti ja keskittyi jälleen lavalla suurin elein käyskenteleviin keskinkertaisuuksiin.

Näytelmä kertoi rakkaudesta, mutta repliikkejään uhkuvat taiteilijat eivät onnistuneet tuomaan rakkautta tai muitakaan tunteita lavalle saakka. Kenties ne olivat jääneet tupakkakoppiin, kotiin tai teatterin nurkalla olevaan baariin.

Huvittuneena Mies2023 muisteli haparoivia ensiaskeleitaan internetin seurustelupalstoilla ja joutui toteamaan yhdenmukaisuuden näytelmän kulun kanssa. Itseasiassa koko teatteri tuntui vastaavan todella hyvin sitä mielikuvaa, minkä kuplan puhkeaminen oli aiheuttanut: Lavasteet, roolivaatteet, käsikirjoitus, näyttelijät ja ennalta arvattava loppu. Mikä olikaan parempaa ajanvietettä arki-illassa, hetken fantasia vailla päämäärää.

- Haudalla ei saisi nauraa, kuiskasi Mies2023:n vieressä istuva nainen ja hymyili. Kuitenkin sekä Mies2023, että nainen olivat varsin huvittuneita kun lavalta poistuneen näyttelijän mikrofoni oli edelleen auki ja teatterissa kaikui keskellä synkkää kalmistokohtausta:

- täytyy mennä paskalle

Väliaika ei tullut hetkeäkään liian aikaisin. Hetken mielijohteesta Mies2023 ehdotti naiselle, että he nauttisivat yhdessä väliaikakonjakit. Naisen vastaus oli hämmentävä:

- Todellakin, kävelkäämme pois tästä metsästä ja heittäkäämme syksyn lehdet kirjavalle mättäälle!

Mies2023 jutteli naisen kanssa pitkään. Draama jatkui näyttämöllä, mutta he molemmat päättivät jättää sen hetkeksi väliin. Oli niin paljon puhuttavaa, niin paljon aitoa keskustelun iloa. Ja niin vähän aikaa sielun ymmärtää, mistä kauneus on tehty.

Ja sitten nainen kiitti ja lähti.

Jokin oli kuitenkin toisin - Mies2023 näki värejä, joita ei ollut edes muistanut olevan olemassakaan. Sydän pamppaili rinnassa ja silmät kostuivat sekä ilosta että haikeudesta.

Ehkä onni on jälleen askeleen lähempänä, ajatteli Mies2023.